Hannu Mäkelä on kirjoittanut 423-sivuisen elämäkertaromaanin Aleksis Kivestä. Hän kertoo Kiven viimeisestä elinvuorokaudesta Tuusulassa, jossa hän on sadistisen ja juopon Alpertti-veljensä valvonnassa - hoidosta ei voi edes puhua. Kivi on 38-vuotias ihmisraunio, kärsimysten, alkoholismin ja mielensairauden vaivaama mies. Vaikka hän ei enää pysty kommunikoimaan muutoin kuin huutamalla ja mölisemällä, hänellä on tallella ajatuskyky. Kiven muistoista, katkerista pettymyksistä, himoista, haluista ja haaveista (hän unelmoi yhä pehtorin ammatista tai lähtemisestä Palojoen entisen Stenvallin talon vinttikamariin muuttamisesta) muodostuu koko teoksen kattava sisäinen monologi. Mäkelän ratkaisu on sama kuin hänen taannoin kirjoittamassaan Eino Leinoa käsittelevässä elämäkertaromaanissa Mestari. Myös Kivi-romaaniin hän on luonut kirjailijan kieltä muistuttavan tyylin. Kieli on ikään kuin Kiven kieltä rytmiltään ja sanavalinnoiltaan, mutta se on silti Mäkelän omaa kieltä. Esimerkiksi useimmat metaforat ovat Mäkelän luomia, ja tekstiä lujittaa hänen erehtymätön taito käyttää hyödyksi vanhaa puheenpartta ja vanhaa kirjasuomea Kiven sanaston lisäksi.

  Kuten Kivellä myös Mäkelällä on lyyrikon kyvyt proosan pohjana. Mäkelä onkin pannut Kiven ajatukseksi näkemyksen sanataiteen perustasta: "...taiteen ja sen helmen eli runon kielen ja mielen avulla vasta näemme totuuden". Mitä ilmeisimmin Kiven kieli on mennyt Mäkelän veriin jo vuosikymmeniä sitten ja hautunut käyttökelpoiseksi, kun on tullut aika kirjoittaa romaani toisesta hänelle läheisestä Mestarista.

   Mäkelä Kiven rakenne on niin luja, että romaani otti minut valtoihinsa alusta loppuun. Lukeminen otti kuitenkin oman aikansa, sillä tätä teosta ei käy lukeminen hotkaisemalla, vaan välillä täytyi laskea kirja käsistä, se kun kävi mielen päälle ja sai silmäkulman kostumaan, mitä minulle lukijana harvoin tapahtuu.

  On hienoa, että Mäkelä on näyttänyt komeasti romaanillaan Kivi, mikä merkitys ja arvo on elämäkertaromaanilla, tuolla tuolloin tällöin kriitikkojen väheksymällä romaanin lajityypillä. Tästä ei niin vain yli mennä!